|
|
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) |
| Rivi 1: |
Rivi 1: |
| {{Nimikorttikuva
| | #OHJAUS [[Laajoki]] |
| |tiedostonimi=snkortti_Karjala716.gif
| |
| }}
| |
| {{Nimilippu
| |
| |NI=Laajoki
| |
| |MU=lājokì : lājo<sub>(</sub>ès, lājokkē (illat.)
| |
| |KU=Karjala
| |
| |KA=1: 25/55->34/58
| |
| |LA=Joki
| |
| |KO=Joen nimi. Laajoki alkaa Elijärveltä Yläneen puolelta. Joen vartta reunustavat pitkin markaa pellot ja niityt kapeana nauhana; laajoja savikkoja vain Laajoen ja Karjalan kylien tienoilla. Aikaisemmin joen reunamaat olivat suomaisia, tulva-aikoina vesi nousi laajalle alueelle joen rantamailla. Tästä paikalliset asukkaat uskovat nimenkin syntyneen: joki oli niin laaja leveyssuunnassaan. Toisaalta murteelle olisi ominaista lyhennys: Laajajoki > Laajoki. Kosteuden vuoksi asutuskaan ei voinut asettua aivan joen rantamaille, vaan vähän kauemmas, vaikka asutus muuten seuraa kiinteästi jokea. Luonnontilassaan joessa oli runsaasti kaloja ja rapuja. Samoin siinä oli lukuisia kuljuja, joita käytettiin uimapaikkoina vähäjärvisellä paikkakunnalla (ks. kulju). Oli mm. Pukinniemen kulju (ks. Pukinniittu), Vasikkaniitun kulju (ks. Vasikkaniittu), Nyberginkulju (ks. Nyberg), Puurkosken kulju (ks. Puurkoski) ja Hiirenkulju. Eräs joen uimapaikka oli myös Ruismaanpää. Joen koskia olivat mm. Katinkoski, Suutilankoski ja Puurkoski. Ruskiapaaren kohdalta on joen yli mennyt porras. Joenvarsiniittyjä käytettiin heinäntekoon. Kun heinä oli saatu korjatuksi, niityt olivat kylän asukkaiden yhteisenä laidunmaana. Mitään raja-aitoja ei ollut. Karja kuljetettiin niityille Karjaretkeä pitkin. Joen perkaus on aloitettu v. 1925. Silloin työ tehtiin mies- ja lapiovoimin. Joki on perattu kaikkiaan kolme kertaa; viimeksi 1960-luvun lopulla. Viimeiset perkaukset on suoritettu konevoimin. Silloin ovat myö hävinneet kalat, ravut ja uimapaikat. Toisaalta on saatu entisen niityn sijalle viljelyskelpoista maata.
| |
| |KEKU=KARJALA
| |
| |KE=Sirpa Kumlander 1973
| |
| }}
| |
| Joen nimi. Laajoki alkaa Elijärveltä Yläneen puolelta. Joen vartta reunustavat pitkin markaa pellot ja niityt kapeana nauhana; laajoja savikkoja vain Laajoen ja Karjalan kylien tienoilla. Aikaisemmin joen reunamaat olivat suomaisia, tulva-aikoina vesi nousi laajalle alueelle joen rantamailla. Tästä paikalliset asukkaat uskovat nimenkin syntyneen: joki oli niin laaja leveyssuunnassaan. Toisaalta murteelle olisi ominaista lyhennys: Laajajoki > Laajoki. Kosteuden vuoksi asutuskaan ei voinut asettua aivan joen rantamaille, vaan vähän kauemmas, vaikka asutus muuten seuraa kiinteästi jokea. Luonnontilassaan joessa oli runsaasti kaloja ja rapuja. Samoin siinä oli lukuisia kuljuja, joita käytettiin uimapaikkoina vähäjärvisellä paikkakunnalla (ks. kulju). Oli mm. Pukinniemen kulju (ks. Pukinniittu), Vasikkaniitun kulju (ks. Vasikkaniittu), Nyberginkulju (ks. Nyberg), Puurkosken kulju (ks. Puurkoski) ja Hiirenkulju. Eräs joen uimapaikka oli myös Ruismaanpää. Joen koskia olivat mm. Katinkoski, Suutilankoski ja Puurkoski. Ruskiapaaren kohdalta on joen yli mennyt porras. Joenvarsiniittyjä käytettiin heinäntekoon. Kun heinä oli saatu korjatuksi, niityt olivat kylän asukkaiden yhteisenä laidunmaana. Mitään raja-aitoja ei ollut. Karja kuljetettiin niityille Karjaretkeä pitkin. Joen perkaus on aloitettu v. 1925. Silloin työ tehtiin mies- ja lapiovoimin. Joki on perattu kaikkiaan kolme kertaa; viimeksi 1960-luvun lopulla. Viimeiset perkaukset on suoritettu konevoimin. Silloin ovat myö hävinneet kalat, ravut ja uimapaikat. Toisaalta on saatu entisen niityn sijalle viljelyskelpoista maata.
| |
| | |
| {{Nimikorttikuva|tiedostonimi=snkortti_Karjala716.gif}}
| |
| {{Nimikorttikuva|tiedostonimi=snkortti_Karjala717.gif}}
| |
| {{Nimikorttikuva|tiedostonimi=snkortti_Karjala718.gif}}
| |
| {{Nimikorttikuva|tiedostonimi=snkortti_Karjala719.gif}}
| |
