Ominaisuus:KO
WirmoWikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä on ominaisuus, jonka tyyppi on String.
K
Laajoen länsipuolella sijaitseva mäki, jossa 1200-luvulla arvellaan olleen Pyhän Jaakopin kirkon. Soran kaivuun yhteydessä 1960-luvulla paikalta on löytynyt luita ja pääkalloja. +
Siirtotila, joka vuoden 1905 maakirjan mukaan ostettu perintötilaksi v. 1754. Asukkaat ''kapùse'' (myös sukunimenä). +
Antti Lizelius puhuu ''Tiedustuskirjassaan'' (ks. Satakunta: Kotiseutututkimuksia XII) Kapukedosta synonyyminä Killankedolle (ks. Killanketo ja Kopponketo). +
Lohkotila, erotettu Hentun kantatalosta v. 1913. Tilan päärakennukset sijaitsivat aluksi Heikelässä. Virallinen nimi, käytössä. Asukkaat: ''hentu'' ~ ''kapuste'' (+ etunimi) ~ ''heikelä'' (tilan nimeä sukunimen sijaan käytetään runsaasti.) +
Siirtolaistila, jonka nimi tulee tilan nykyisen omistajan sukunimestä. Tilan virallinen nimi on Koivula. Jonkun verran puhutaan myös Kesäläisenpaikasta. +
Oja, jonka mukaan monia peltoja nimetty (Ojaniittu, Ojapelto, Ojamaa), kulkee tilan alueiden halki, luonnonoja lähtee Isonummensuolta ja laskee Suojoenojaan. +
risu, vitsa, kepakko, jne., esim. otetaan "karàk kätte" ja annetaan tuhmalle selkään. Yl. käyt. +
Haukkumanimi ns Suutilankorven alueesta (sis. myön Mynämäen ulkopalsta-alueet Suutilantien ympäristössä) Suutilankorven asukkaat eivät tätä nimitystä "tunne" (AV 1976). Kuvaa alueen kituliasta elämäntasoa: pienet mökit, pellot = vanhaa torppari- ja mäkitaloaluetta, soveltuu myös luontoon: paljon pajua ja risuista koivikkoa. Hyvää metsää myöskin, mutta sitä "puhdistivat" mynämäkeläiset maanomistajat. Nuoretkin tuntevat. Huom. Kartassa (1: 31/58) virh. Karakorpi, jota Suutilassa ei tunneta (ei ole osattu yhdistää Karakkakorpeen, jota ei ole haluttu muistaa), ilm. 1976 siirrettäväksi Laajoelle, missä onkin yksi Karakorpi. Virhe johtuukin virh. normaalistamisesta. Nyk. ei käyt. (AA). +
Metsää Ridannummen ja Puistomäen välissä. +
Virheellisesti sij. Oikea Karakorpi sij. idempänä Laajoen kylän Raistonsuon itälaidassa. (HM, AV) +
Kairassuon eteläpuolella sijaitseva pelto, entinen niitty. Vuoden 1788 karttaselitelmässä on mainittu niitynnimi ''Karhu Orko'' (TMKA, Mynämäki 11). +
Karjalan kunnan Karhulan yksinäinen: Keskitalon lohkotilan alueet, jotka siirretty Mynämäestä Karjalaan v. 1935. +
Mynäjoen itärannalla, Tuomolan itäpuolella sijaitseva kantatalo. Vuoden 1799 karttaselitelmässä on mainittu talonnimi ''Karhula'' (TMKA, Mynämäki 30¹). Kantatalo on jakaantunut aikoinaan kahteen osaan ja nykyinen on Yli-Karhulasta kehittynyt. +, Lankkisten kylän vanha talo vuodelta 1793 (Perälä 1963, 148). Pysynyt saman suvun hallussa. Ks. Ali-Karhula. +
Laajoen länsipuolella sijaitseva pieni kylä, entinen yksinäiskylä, +
Etelätalon lohkotilasta on v. 1925 etotettu Hallamaa-metsäpalsta (Keskitalon puoleinen) ja v. 1939 Karhula-metsäpalsta: näitä molempia sanotaan Karhulanmetsäksi, mikä viittaa Karhulan yksinäiseen. +
Vanha kantatalo, joka 1800-luvulla on jakaantunut kahti Pohjataloksi ja Etelätaloksi. Vielä 1700-luvun lopun kartassa on mainittu Karhula hemman (TMKA, Mynämäki 18). Kylän ja talon vieritse on kulkenut vanha Tukholmasta Uuteenkaupunkiin ja Turkuun johtanut yleinen tie (TMKA, Mynämäki 18⁰). Vrt. rinnakkaisnimi on Myllyn Karhula. +, Yksinäistalo Mynämäessä, maarekisterissä vuodesta 1820. Karhulasta erotettu v. 1902 Pohjatalo ja v. 1919 Etelätalo, joilla molemmilla ollut ulkopalsta lähellä Salavaista. Pohjatalon lohkotilasta on v. 1930 erotettu Keskitalon lohkotila (eli ulkopalsta). Etelätalon lohkotilasta on on v. 1925 etotettu Hallama-metsäpalsta (Keskitalon puoleinen) ja v. 1939 Karhula-metsäpalsta: näitä molempia sanotaan ''karhulammetäks'' (29: 51), mikä viittaa Karhulan yksinäiseen. +
Kuokkion länsipuolella sijaitseva lähde. +
Etelätalon lohkotilasta on v. 1925 etotettu Hallamaa-metsäpalsta (Keskitalon puoleinen) ja v. 1939 Karhula-metsäpalsta: näitä molempia sanotaan Karhulanmetsäksi, mikä viittaa Karhulan yksinäiseen. +
Pelto, entinen niitty, joka on sijainnut vanhan Karhulan tonttimaan länsipuolella. +
