Ominaisuus:KO
WirmoWikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä on ominaisuus, jonka tyyppi on String.
S
Sunilansoiden halki kulkeva tie. +
Kylänrajana toimiva, Mynäjokeen laskeva oja kartanon peltojen itälaidassa, saanut nimensä kartanon mukaan. Katso oja. +
Sunilan yksinäisen metsä- ja suoalueet Karjalassa, kuuluu suurimmaksi osaksi Kolkansuohon. +
Sunilan kartanon etelä- ja itäpuolella kulkeva tie. +
Rauman maantien länsipuolella sijaitseva kallioinen metsä. Rinnakkaisnimi on Varppee. +
Pitkä, kapea pelto, joka työntyy metsän keskelle, myös Pitkäorko. +
Kapea pitkänmallinen suo, joka johtaa Hirvijärvestä Rautsuolle. Joskus Sunttia pitkin mennyt joki Hirvijärvestä Rautsuolle. (KS) +
Suopellon rinnakkaisnimi. +
Kostea maa metsässä. ''kahrellaisi soit on. vesìjättöpaikoi ja turvepohjassi, kuivāmal sātti soist hüviä viljelüsmait.'' (TV 1929). Esim. Mustassuo, Kairassuo. Yleisnimi vesiperäiselle maalle. Karjalan länsiosissa (Salavainen, Suojoki, Karppinen) antomyynipari ''sua'' : ''rahà'' (rahka). Itäosissa ''sua ~ rahka''. Alueen koko ei tunnu vaikuttavan. +
Lassilan kantatalon nimitys erotukseksi Salavaisten Lassilasta. +
Karjalan kirkon sijaintipaikasta tapeltu vuossadat, kuten kaikesta muusta yhteisestä Karjalassa. Ensimmäinen kirkko ollut Vehmalaisten kappeli 1700-luvulla, jota sijainniltaan pidettiin liian eteläisenä. 1800-luvulla yritettiin kirkkoa rakentaa Suojoen Myllymäkeen (1 30: 51). Paikkaa eivät muunkyläläiset (eli Vehmalainen) hyväksyneet, koska ei aivan "keskellä" ja kävivät öisin repimässä, mitä päivällä rakennettiin, sanottiin, että ''menniŋkäise hajòttiva''. Riita päättyi siihen, että Karppisten Otto sanoi: ''älkkäm pojà tapelkka, mnǟ anna tost kivìsest mä₍est (1 32: 51) kirkom paika ilmaseks.'' Kirkko rakennettiin 1870 Karppisten yksinäisen maalle ja näin säästyttiin antamasta kirkonkylän mandaattia millekään (toiselle) kylälle. Suojoen kirkosta perustukset jäljellä ja töiden aikana tehty Kirkkopolku. (mm. VO, AN). +
Luonnonoja, virallinen nimi Joenperänoja, mutta Vähä-Suojoelta eteenpäin aina Suojoenoja, yhtyy Ojaan, mikä sekoitetaan joskus Suojoenojaksi, (ks. Oja) (1 30: 50), alajuoksu nyt Suojoenojaa, suisto Ruonansuu. Laskee Laajokeen (1 28: 52). Karjalalaiset Vähä-Suojoella sanovat Puro. Suojoenojassa ollut kylän kantatalojen vesimyllyt, joista yksi jäljellä ''suajosillan'' (1 30: 53) pielessä. Ojassa yksi koski, Poltinkoski, ja Hevoskulju, Annankulju, Uitinkulju. Sillan lisäksi ojan yli joskus päässyt Pirttiportaiden ja Vaaninportaiden kautta. +
Suojoenojan yli johtava silta. Sillanpielessä on vesimylly. +
Alkaa Laajoen ja ''suojontiähārast'' (1 32: 51), vie Karjalankylään. +
Kylä Karjalan eteläosassa. Kylässä kolme kantataloa: Henttu, Ollila ja Lassila. Kylän alue hajanainen ja kylän sisällä Mynämäen ja Mietoisten ulkopalstoja, joiden alueista ne, joita karjalalaiset asuttavat tai viljelevät tavallisesti luetaan Suojoen kylään, kuten Tiuvainen ja Suojoen alueella olevat Mynämäen Huolin alueet, osaksi Mietoisten Hietamäen alueet. Joidenkin ulkopalstojen asukkaat kuten Sydänperän Järvelän katsotaan suojokilaisiksi, mutta joidenkin ulkopalstojen asukkaatkin, maiden lisäksi, katsotaan ei mihinkään karjalalaiseen kylään kuuluviksi. Vanhemmille rajat selvemmät, ja erottelevat ulkopalstojen nimien mukaan esim. Ravean Sankari, mutta nuorempien mielestä Sankarit ovat suojokilaisia. Joskus luetaan Tallalan yksinäinen Suojoen kylään. Tallala, kuten Karppisten yksinäinen, läheisessä yhteydessä Suojokeen. Nämä alueet Karjalan keskellä, Karjalan ydinaluetta, jota toisinaan sanotaan Kirkonpiiriksi, rinnakkaisia Kalela, Laajoki ja Karjalankylä: kylien alueet käsitetään silloin virallista laajemmiksi ja jos kirkon seudulta lähdetään länteen, mennään ''karjala(ŋkülä)päi'', pohjoiseen ''lājolpäi'' ja itään ''kalèlapäi''. Suojoen, Tallan ja Karppisten yhtenäisyyttä kuvaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa hallinneista isännistä tunnettu ja isäntiä luonnehtiva rimpsu: ''taivas o sinìne, sanò Oskar Reunane, jumàlaut, sanò Karppine, semsto, sanò Henttu, ei mittä sanómist ol, sanò Olla, nī jūr, sanò Talla.'' (VO). Kylän kulmakuntia ovat Iso-Suojoki, joka Matomäestä etelään varsinaisten kantatalojen alue, Vähä-Suojoki, Matomäestä Suojoentietä eteenpäin luoteeseen, ja Vaivaistenlääni. Kaikki käytössä. +
Pieni tila Askaistentien varrella, Isomäen reunassa. Nimi tulee omistajan sukunimestä. Katso myös Ruutmanninpaikka ja Suokankaanmutka. +
Suokankaan kohdalla oleva Askaistentien mutka. +
Alhoniitun länsipuolella sijaitseva peltolohko, entinen niitty. Vuoden 1801 karttaselitelmässä on mainittu niitynnimet ''Iså Suolisto'' ja ''Suolistonpärä'' (TMKA, Mynämäki 3¹). +
Alis-Sippolan lohkotilan pelto. Isojako: Suolisto. (JA, ES) +
